Maata pitkin, kahdesta näkökulmasta

Sauli Kosonen on pyöräilevä kahden lapsen isä ja arkkitehti.

”Hast du gut geschlafen?” Anna Halmeen perheenjäsenet kyselivät toisiltaan kesän kiertomatkalla Keski-Euroopassa. Äiti, isä ja kaksi koululaista tutustuivat yhdeksään maahan, mm. Baltian maihin, Puolaan ja Slovakiaan. Varsinaiset matkakohteet olivat Itävallassa, Etelä-Saksassa ja Sveitsissä

 ”Kaukaa katsottuna saattaa vaikuttaa siltä kuin rajaton Eurooppa olisi kulttuuriltaankin yhtenäinen”, Anna pohtii. ”Kun matkustaa maata pitkin ja katsoo lähempää, huomaa, miten moninainen oma maanosamme on. Ilmiselvä esimerkki tästä ovat eri paikoissa puhutut kielet ja murteet.”

Kielten parissa työskentelevä Anna nautti kolmen viikon kielikylvystä. ”Matkan aikana kuuntelimme tai puhuimme  suomea, viroa, latviaa, liettuaa, puolaa, slovakkia, venäjää, saksaa, Wienin murretta, bärndütschiä, englantia ja yllättäen jopa ruotsia ja norjaa, vaikka emme käyneet missään Pohjoismaassa.” 

Kielitaidosta oli hyötyä, mutta muutamalla sanallakin pääsee pitkälle. ”Elekielellä pärjää kaikkialla mutta englannilla välttämättä ei, vaikka yrittäisi vain tilata kahvia kahvilassa. Puolassa pikkupaikkakunnalla kahvilanmyyjä vain levitteli käsiään, kun toistelin: Coffee? Kaffee? Kahvikonetta osoitettuani hän viimein ymmärsi: Kawa!” Lopuksi Anna keksi todeta venäjäksi, että tässä kaikki: Это всё. ”Myyjä ilahtui silmin nähden, kun vihdoin puhuin jotain slaavilaista kieltä.”

 Anna on matkustanut pääsääntöisesti maata pitkin jo lapsesta lähtien. Kiertomatkoissa on mukana nostalgiaa. ”Sveitsiläisten ystävien luona kyläillessämme vanhat kunnon lautapelit tulivat tutuiksi. Englannin ja saksan sekoitus toimi sen verran, että peli saatiin käyntiin”, Anna kertoo. ”Lasten ’keskusteluja’ sivusta seuratessani saatoin palauttaa mieleeni omat lapsuuden kirjekaverini, joita olin hankkinut leirintäalueilta ympäri Euroopan mannerta ja Brittein saaria.”

Ennen 2000-luvulla voittokulkunsa aloittaneita halpalentoyhtiöitä matkustuskulttuuri painottui enemmän maata pitkin matkustamiseen. Monet muistelevat lämpimästi kokemuksiaan reilaamisesta ja perhelomista leirintäalueilla. Kuluneen vuoden aikana keskustelu ilmastonmuutoksesta on kiihtynyt. Eri matkustusmuotojen ilmastovaikutukset ovat olleet yksi kuumista aiheista. Lentomatkustuksen haittoja on puitu lehdistössä, ja monet ovat ilmoittaneet luopuneensa lentämisestä. Ruotsissa on runsaan vuoden voimassa olleen lentoveron myötä tehty historiaa, kun lentomatkojen määrä on saatu vähenemään. Reilaamisen suosio on taas kasvussa, ja perheet suunnittelevat matkoja maata pitkin. 

Anna toteaa: ”Turismi oli sivuseikka matkallamme – varsinaisesti kävimme tapaamassa ystäviä ja tuttavia ja samalla näimme pienen palan Keski-Eurooppaa ja Baltiaa. Tällä kertaa autolla kulkeminen oli järkevintä, mutta olisi myös ollut mahdollista kulkea bussilla ja junalla Wieniin, junalla Bodenseelle ja sieltä junalla Berniin.” 

Tämän lomamatkan perhe teki autolla, koska kyydissä oli painavaa ja särkyvää tavaraa, jonka he kuljettivat ystävälleen. Anna haaveilee Baltian junaliikenteen kehittymisestä sellaiseksi, että junalla olisi helppo ja nopea sujauttaa esimerkiksi Berliiniin tai Wieniin perheen kanssa.

”Lasten kanssa on kiva matkustaa. Siinä aikuisenkin maailma avartuu eri tavalla. Matkan onnistumista auttaa rento ote: siihen ei kuole, jos pari päivää syö pelkkiä ranskalaisia. Pidempiä päivämatkoja varten kannattaa ottaa mukaan matkalle äänikirjoja. Samaan tarkoitukseen toimivat hyvin myös Yle Areenan lasten kuunnelmat.”

Matkan taittaminen maata pitkin on erilaista kuin lyhyt lento lähtöpaikan ja määränpään välissä. Matka on seikkailu sinänsä, ja se antaa aivan omanlaisensa mahdollisuuden perheen yhdessäoloon. Arjessa käy helposti niin, että jokainen puuhailee omiaan; lomamatkalla ja erityisesti maata pitkin kiitävässä liikennevälineessä ollaan yhdessä. Se antaa mahdollisuuden jutella, vitsailla, nauraa yhdessä ja hitsautua yhteen.

Entä kun on pakko matkustaa paljon? Moni suomalainen joutuu käymään tiuhaan työmatkoilla. Yksi ahkerista matkustajista on Oulussa asuva arkkitehti Sauli Kosonen, joka kulkee Oulu-Helsinki-väliä lähes viikoittain. Arkkitehdin työ vaatii vierailuja työmailla.

Sauli Kososen työmatkat taittuvat junalla, toisin kuin isolla osalla pohjoisen työmatkalaisista. Oulun lentoasema on Helsinki-Vantaan jälkeen Suomen toiseksi vilkkain. Tänä vuonna matkustajamäärät ovat tosin kääntyneet laskuun, ja vähennys on peräisin juuri kotimaan matkaajista.  Sauli on jo yli viiden vuoden ajan valinnut junamatkustuksen ensisijaisesti muista kuin ympäristösyistä. “Varsinaiset syyt ovat matkustusmukavuus ja ajankäyttö. Yöjuna antaa vapauksia suunnitella päivät Helsingissä paremmin. Jos tähtäisin lentämällä aamupalavereihin, joutuisin tyytymään todella lyhyisiin yöuniin. Moni sitä harrastaa, ja joudun itsekin joskus, mutta kauheaa se on”, hän päivittelee. 

Moni ei kulkutapaa valitessaan tule huomioineeksi, että lentomatkan kestoon pitää lisätä siirtymiset ja odottelut. Sauli on perustanut valintansa laskelmille. “Vajaan kuuden tunnin junamatka Oulusta Helsinkiin vie keskustasta keskustaan. Lentäen täytyy ensin matkustaa lentoasemalle ja perilläkin matkustaa. Neljä ja puoli tuntia lentokoneella, junalla, bussilla ja taksilla versus päiväjunalla reilut kuusi tuntia keskustasta keskustaan - ajallinen ero on lopulta aika pieni”, hän laskee. “Yöjunien ansiosta pystyn viettämään illat perheen kanssa kotona, hyppäämään viimeiseen yöjunaan nukkumaan ja heräämään aamulla palaveriin virkeänä paikan päällä.” 

Paluumatkalla junassa voi työskennellä, mikä on asiakkaalle edullisempaa kuin jos arkkitehti odottelisi turvatarkastuksissa ja siirtymissä. Lisäksi junamatka tarjoaa keskittymisrauhan asioihin perehtymiseen. Jopa piirtäminen onnistuu. Sauli yrittää muutenkin minimoida matkustamisen kulut. “Yritän niputtaa kaksi päivää yhteen - eri asiakkaat jakavat kulut. Se on järkevää ajankäyttöä ja kustannusten jakoa. Käytännössä yksikään asiakas ei joudu maksamaan paljon siitä, että matkustan.”

Arkkitehdin työ vaatii vierailuja työmailla, eikä kaikkia suunnittelukokouksia kannata järjestää etänä. Asiakkaan etu on samalla työstettävän hankkeen etu. “Olen ammatillisesti halunnut järjestää asian niin, että kukaan ei ainakaan kulujen pelkäämisen takia jättäisi pyytämättä minua käymään työmaalla.”

Kosonen tottui junamatkustamiseen jo opiskeluajoina Oulusta Turkuun kulkiessa. Liikennevälineeseen ei kohdistunut ennakkoluuloja, ja samat rutiinit saattoi pitää työelämässä, kiitos joustavan työnantajan. “Missään vaiheessa ei ole ollut kynnystä, että ‘nyt mä kokeilen tätä junaa’.”  Monet ovat vieraantuneet junamatkailusta. “Tuntuu, että ihmiset kokevat tarpeelliseksi selitellä, miksi joutuivat valitsemaan junan. Lentäminen on vain sellainen oletus.” 

 Euroopassa yöjunia on lakkautettu 2010-luvulla. Kilpailu halpalentojen kanssa ei enää onnistunut. Sittemmin huoli ilmastonmuutoksesta on palauttanut yöjunat vaihtoehdoksi, johon kannattaa satsata. Itävaltalainen ÖBB-rautatieyhtiö teki vuonna 2016 hyvät kaupat ostaessaan yöyhteyksistään luopuneen Saksan Deutsche Bahnin nukkumavaunut. Kysyntä on kasvanut niin, että ÖBB on päätynyt tilaamaan lisävaunuja. Ruotsin hallitus on antanut maan liikennevirastolle tehtäväksi selvittää yöjunayhteyksiä Eurooppaan. Sveitsiläinen SBB harkitsee vanhojen yöjuniensa palauttamista.

 Sauli Kosonen on tyytyväinen Oulusta lähteviin yöjuniin. “Moni sanoo, että olen minä yöjunaa kokeillut joskus 80-luvulla, mutta nykyaikaisista, täysin eriluokkaisista vaunuista ei ole mitään kokemusta. Nehän eivät enää heilu eivätkä kolise. Itse nukun yöjunassa tosi hyvin. Yöllä saattaa havahtua joskus johonkin, mutta se on luonnollista.”

 Kehittämisen varaakin olisi. “Yhteyksiä esimerkiksi Oulusta pohjoisen suuntaan pitäisi parantaa. Junat on pitkälti suunniteltu Oulusta Helsinkiin kulkevien ehdoilla, koska moni tekee sinne käsin töitä.“ Hän jatkaa: “Oulu-Helsinki-välilläkin junavuoroja saisi olla enemmän. Ruuhka-aikoina junat ovat ylibuukattuja. Vuorojen lisääminen kriittisten ajankohtien ympärille lisäisi junan käyttöä.” 

 Paikkoja voisi lisätä myös pidentämällä junia. “On huonoa palvelua, kun junaan ei pääsekään. Junan liikuttaminen on energiatehokasta - aerodynaamiset ominaisuudet ovat niin hyvät. Olisi energiataloudellisesti huomattavasti järkevämpää lisätä vaunuja kuin lentää noita ilmabusseja nousuineen, laskuineen… Käyttäjän kannalta toki on parempi, jos on lisää vaihtoehtoisia junavuoroja, joista valita”, hän lisää.

 Ennen kaikkea lennot ovat liian halpoja verrattuna junaan. “Päiväjuna maksaa yhtä paljon kuin lento, mutta junan pitäisi olla halvempi. Makuuvaunupaikan pitäisi olla kilpailukykyinen lennon kanssa. Ihmisiä ohjaa kaksi asiaa: helppous ja hinta”, hän arvioi.   

 “Päättäjien pitäisi mahdollistaa erilaiset toimintamallit nimenomaan verotuksen ja lainsäädännön kautta. Pitäisi mahdollistaa muita keinoja liikkua ja esimerkiksi tuottaa ruokaa. Pitäisi olla houkuttelevaa tehdä investointeja uusiin teknologioihin”, hän perustelee. “Kyllä se on niin, että viranomaiset päättävät, mikä on ylipäätään mahdollista, ja ihmiset tekevät omat johtopäätöksensä sen perusteella. Tavallisia ihmisiä kannustaisin, että miettikää ensin, mitä ekologisia valintoja voi tehdä järkevillä satsauksilla, sitten tehkää ne. Reviiriä ja mukavuusaluetta kannattaa vähän laajentaa.”

 Myös Anna haastaa miettimään lentämisen vaihtoehtoja. Anna on lahjoittanut lentoverokampanjalle käyttöoikeuden moniin luontokuviinsa. ”Kesän matkalla kiinnitin huomiota siihen, että lentovero- ja -lakkokampanjointia näkyi eri maissa. Asia on yhteinen”, hän toteaa. ”Jos haluaa tutustua esimerkiksi saksankielisen Euroopan näkemyksiin, hyviä hakusanoja ovat vaikkapa ’Flugsteuer’, ’Luftverkehrsabgabe’ tai ’Flugverzicht’”, hän vielä vinkkaa.

Kampanjatiimi

Kampanjatiimi kannustaa seikkailemaan maata pitkin. Lentovero-kansalaisaloite lentoveron säätämiseksi Suomeen ja lentämisen ilmastohaittojen vähentämiseksi kerää nimiä vielä viimeisen loppurymistyksen ajan. Aloitteen viimeinen keräyspäivä on lauantai 2.11.2019.